X

Latest News

Jos saisit tehdä joka päivä sitä mitä rakastat – Uskaltaisitko?

Olen äärettömän iloinen, kiitollinen ja onnellinen, että olen saavuttanut elämässäni tilanteen, jossa voin sanoa herääväni joka aamu intoa piukeana ja odotusta täynnä. Herätä ajatukseen, että saan tehdä tänään juuri niitä asioita joita rakastan – ja antaa itseni loistaa.

Onko tähän pisteeseen pääseminen ollut helppoa? EI.
Tapahtuiko se nopeasti? EI.
Onko uskoani koeteltu? ON ja koetellaan edelleen.

Pelko pidättelee jokaista meistä, joka haluaa muuttua. Oli kyse sitten uuden urasuunnan ottamisesta tai yrittäjäksi ryhtymisestä.

Miten minä olen päässyt tähän?

Ajattelin, että jaan kanssanne muutamia ajatuksia ja kokemuksia. Toivon, että näistä on apua jokaiselle, joka etsii omaa polkuaan.

Ensimmäiseksi piti pystyä hahmottamaan, mitä oikeasti haluan elämältäni. Minkä tekeminen saa minut iloiseksi? Mistä saan energiaa? Millainen työ minua motivoi? Millaisissa tehtävissä pystyn kaikkein parhaiten toteuttamaan itseäni? Mikä tekee minut onnelliseksi?

Voi äkkiseltään tuntua oudolta, mutta oman intohimon löytäminen, voi olla vaikea ja aikaa vievä tehtävä. Kun aikuisella iällä, hienon uran jo rakentaneena, ryhtyy kyseenalaistamaan todellisuutta ja vastaamaan uudelleen kysymykseen: ”Mitä minä haluan tehdä isona?” , vastaus ei enää tulekaan kuin kaupan hyllyltä. Vastauksen päällä lipuu sumuverho. Tai se on kuin pala märkää saippuaa. Tiedät, että vastaus on olemassa – mutta et saa siitä otetta. Vastaamista haastaa oman työhistorian painolasti. Osaanko ja uskallanko luopua tähänastisista saavutuksistani? Sitä vaikeuttaa omat kahlitsevat ajatusmallit. Osaanko ja uskallanko luopua niistä rajoitteista, jotka ovat pitäneet minut mukavuusalueellani ja estäneet minua muuttumasta aiemmin? Vastaamista vaikeutta ympäröivä yhteiskunta ja ihmissuhteet. Osaanko ja uskallanko luopua niistä odotuksista, joita muilla on minua kohtaan, tai joita kuvittelen heillä olevan? Uskallanko minä olla minä, vai olisiko sittenkin helpompaa jatkaa hamaan tappiin olemalla ”jotain sinne päin”.

Minun, itsevarman ihmisen, ei ole ollut helppo myöntää, että suurin este itseni ja unelmieni välillä on monessa kohtaa se, mitä muut ihmiset ajattelevat, tekevät ja sanovat. ”Ei kai nyt ainakaan mitään valmennusta?”, ”Valmentaminen on todella kilpailtu ala.”, ”Valmentajan pitää olla todella hyvä pärjätäkseen.” Siinä muutamia lauseita, jotka ovat saaneet minut lamaantumaan – mutta onneksi lopulta vain hetkeksi. Niin tämän, kuten yleensä kaikkien suureten päätösten jälkeen, voin kysyä itseltäni: Miksihän senkin päätöksen tekeminen oli niin vaikeaa? Siirtyminen pois globaalin korporaation johtotehtävistä valmennusyrittäjäksi oli paitsi rohkeinta, myös fiksuinta ja parasta mitä olen tehnyt. Myöhemmin motivaatiovalmentajan tutkinnon suoritettuani ymmärsin, että olin mahdollisesti aikoinaan hakeutunut johtajaksi aivan vääristä syistä.

Kun päättää muuttua, epäileviä Tuomaita, ankeuttajia ja kapuloiden rattaisiin työntäjiä kyllä riittää. Ja kuten tiedät, joskus jopa sinulle rakkaimpien henkilöiden joukosta. On hyvä erottaa heidän pelkonsa omasta pelostasi. Lopulta on kysymys siitä, miten itse suhtaudut itseesi niissä tilanteissa, joissa ympäristösi ei osaa osoittaa arvostusta sinua tai päätöstäsi kohtaan. Jos sinä itse osaat, pääset varmemmin maaliin.

Ankeuttaja yritti taas hyökätä kimppuuni. Se kirvoitti tänään kieleni kannat ja sai minut kirjoittamaan.

Kuten kaikki toimialat, myös valmentaminen digitalisoituu. Verkossa valmentaminen vaatii monenlaista pedagogista ja teknistä osaamista. Oma näkemys, valmennusviesti, valmennusdraaman kaari ja tarina pitää pystyä siirtämään sähköiseen muotoon katsojalle, yhtä koukuttavana kokemuksena kuin live-valmennus. Paras työkalu verkkovalmennuksessa on tietysti video. Muutaman verkkokurssin tehtyäni tajusin, että verkkovalmennusten ja etenkin videoiden tekeminen on itse asiassa pirun kivaa puuhaa. Vähän liiankin kivaa puuhaa. Pikku taiteilija, joka jäi suutuspäissään nukkumaan ruususen unta, kun ei päässytkään taidelukioon, heräsi videon käsittelyohjelman nähtyään yhtäkkiä uudelleen henkiin. Videon tekotaitoni huomattiin myös ympärilläni ja videoita ruvettiin tilaamaan minulta ja verkkovalmennuksia kanssani tehneeltä tiimiltä. Itse tajusin, että menetän totaalisesti ajan ja paikan tajun, kun alan käsitellä videoklippejä – Joudun, tai pääsen, siihen kuuluisaan flow-tilaan.

Motivaatiovalmentajan master-tutkintoa tehdessäni sain myös tietää, että estetiikka on yksi minun voimakkaimmista motivaatiotekijöistäni. Videota käsitellessäni pääsen tyydyttämään visuaalisuuden ja estetiikan tarvettani – joka on jäänyt minulta lähes täysin tyydyttämättä kaikissa aiemmissa työtehtävissäni.

Mutta nyt minulla oli kädessäni uusi ongelma. Miten yhdistää videoiden tekeminen ja valmentaminen? Voiko valmentaja tehdä videoita? No, voi tietysti ja pitääkin, ainakin valmennusvideoita. Joskin ne ovat vähän tylsiä leikattavia. Mainosvideoissa ja yritysesittelyissä on enemmän haastetta. Kerran aloitettuani, en pystynyt hillitsemään itseäni vaan rupesin kartuttamaan osaamistani ja työkalupakkiani. Teimme verkkovalmennusten ja videoiden myynnin mahdollistavan nettisaitin. Joku ääni pääni sisällä kuitenkin taas pidätti minua ja esti etenemästä täysillä: ”Valmentaminen ja videoiden tekeminen eivät vain istu samaan henkilöön.”

Törmäsin esimerkiksi seuraavaan tilanteeseen. Olin valmentajaystäväni kirjan julkaisutilaisuudessa heilumassa kamerani kanssa. Yleensä olen tottunut siihen, että ihmiset tervehtivät sosiaalisissa tilanteissa. Nyt ihmiset eivät tulleetkaan tervehtimään minua – vaikka kamerani on vain pikku järkkäri. Mietin mitä tilanteessa tapahtui. Olinko minä jotenkin pelottava kamerani kanssa? Vai kuvittelinko vaan? Vai olinko todella ”vaan se kameramies”? Kun puntaroin asiaa ääneen toiselle valmentajakollegalleni hän esitti minulle hyvän kysymyksen: Miten itse käyttäydyit siinä tilanteessa? Varmaankin olin niin hämmentynyt, että lähdin mukaan leikkiin, jossa ”kameramiestä ei tervehditä.” Jep, tämähän ei toistu, ajattelin. Ensi kerralla käyttäydyn itse fiksummin.

Sitten tapasin Vesa Purokurun. Humapilla työskentelevän organisaatiokonsultin, joka on yhdistänyt valmentamisen ja sirkustaiteen. Siis oikeasti! Valmentamisen ja sirkuksen. Upeinta Vesan tarinassa on, että Vesa meni sirkuskouluun yli nelikymppisenä. Osaat varmaan arvata minkä ikäisiä muut sirkuskoulunoppilaat olivat 🙂 ! Kun näin Vesan esityksen ajattelin, että jos joku on niin rohkea, että on yhdistänyt valmentamisen ja sirkuksen, minä olen niin rohkea, että yhdistän valmentamisen ja videon. Keksin kyllä, mikä on yhteinen tekijä videon ja valmentamisen välillä. Katso Vesan videohaastattelu Global 500-videoblogista (2. video ylhäältä).

No, asiaahan ei tarvitse hirveästi miettiä. Yhdistävä tekijä valmentamisen ja videon välillä on tietysti valmennusbisneksen digitalisoituminen – valmennustarinan siirtäminen verkkoon.

Viime viikolla viikolla olin taas kamerani kanssa heilumassa. Olin videoimassa kollegani seminaaria verkkovalmennusmateriaaliksi hänen nettisivulleen. Tällä kertaa olin reipas. Kiersin kättelemässä kaikki osallistujat. Ohjasin ihmisiä. Pyysin heitä siirtymään takarivistä lähemmäs esiintymislavaa, kommentoimaan esityksiä ja kertomaan omia ajatuksiaan kameran edessä. Kaikki meni hienosti, kunnes…

Ankeuttaja ajasti iskunsa kahvitaukoon. Hän seisoi vieressäni viattoman näköisenä, vesilasi kädessään, kolmen henkilön ryhmässä, jossa tunsin entuudestaan toisen henkilön. Yhtäkkiä tajusin, että tämä minulle entuudestaan tuntematon naishenkilö, ei puhu minulle, vaikka minä puhun hänelle. Hän kohdistaa koko olemuksensa ja kaiken kommentointinsa ex-kollegalleni. Minä – kameramies – olen ilmaa. Tällä kertaa kiukustuin. Sisuunnuin. Lainasin ajatuksissani ystävääni Kirjoituskone Laura Pennasta– ”Ylimielisyys on se hetki, joka maistuu voitolta, mutta on sen menetys.”

Ehkä näillä ankeuttajilla on oma tarkoituksensa. Ehkä heidät on lähetetty koettelemaan uskoamme, jotta se vahvistuisi. Itse olen oppinut ymmärtämään, että mitä lähempänä olen omaa merkitystäni ja teen itseäni motivoivia asioita, sitä paremmin pystyn taistelemaan epäilijöitä vastaan. Ja koskaanhan et voi – eikä ole tarkoituskaan – miellyttää kaikkia.

Onneksi maailmassa on rohkeita ihmisiä ja johtajia, jotka uskaltavat ottaa jokaisen vastaantulijan vastaan ihmisenä – arvostaen ja rohkaisten. Ja onneksi maailmassa mielenkiintoisia rohkeita ihmisiä, jotka kaikista epäilijöistä ja ankeuttajista huolimatta uskovat itseensä ja omaan juttuunsa. Yhdistäen pelottomasti ja ennakkoluulottomasti odottamattomia elementtejä ja luoden niistä jotain uutta. Jokainenhan meistä haluaa kuulua heihin. Rohkaisen siihen sinuakin.

Suomi nousee arvostuksella, rohkeudella ja ennen kaikkea ennakkoluulottomuudella.

Tässä muutama kysymys, joita voi esittää itselleen vaikka joka ilta:

  • Annoinko tänään muiden, tai sen mitä kuvittelen muiden ajattelevan, ohjata toimintaani?
  • Vähättelinkö itseäni tai taitojani?
  • Ajattelinko liian pienesti?
  • Pidättelenkö itseäni vai annanko itseni loistaa?
  • Vähättelinkö muita? Annoinko heidän loistaa?

PS. Kuulisin mielelläni kommenttejanne. Oletko kokenut vastaavaa? Miten ratkaisit tilanteen? Oletko uskaltanut toteuttaa itseäsi tai oman unelmasi, muiden kommenteista huolimatta? Voit kommentoida suoraan minulle sähköpostilla osoitteeseen miisa @ pointvenue.com.

PPS. Tiedätkö sinä, mikä sinua motivoi? Onko työpäivässäsi riittävästi sinua innostavaa ja motivoivaa tekemistä? Saatko sinä loistaa? Jos haluat tietää mikä sinua motivoi ja lähteä tuunaamaan omaa työtäsi sen mukaiseksi, saat sinun henkilökohtaisen motivaatiokarttasi, RMP-motivaatioprofiilin nyt 7.2.2016 asti erikoishintaan. Lue lisää tästä. Saat minut kiinni numerosta 050-3725411 tai miisa @ pointvenue.com. Vinssi – motivaatiovalmennuksesta ryhmille löydät tieto tästä.

2_pieni

Tags:

About the Author

Hei, olen Miisa Helenius Erilaistaja, visuaalisen tarinankerronnan valmentaja ja Pointvenuen toimitusjohtaja. Autan yrityksiä tunnistamaan missä he ovat erilaisia ja parempia kuin muut, kertomaan mukaansatempaavan tarinan ja jakamaan sen juuri oikeissa kanavissa, juuri oikeaan aikaan.